Omaa aikaa

Heidi lähti lauantaina takaisin kotiin ja pari päivää aikaisemmin häipyi vajaan viikon mukana rymistelly slovakiporukka. Hetken olin siis ainoa asiakas, mutta tiesin että illalla olisi saapumassa ruotsalaispariskunta muutamaksi päiväksi. Ja koska toinen oppaista lähti viikonlopuksi joogaretriitille, olisi lauantaina vuorossa samassa porukassa hyvin rauhallista tutustumisajoa kyseisen naapurimaan asukkaiden ja yhden oppaan kera. "Ei sinulla tule olemaan tänään hauskaa näiden kanssa. Tunnet reitit. Tehdäänkö niin, että kuskaan sinut tänään pikkupakulla ylös kolmelle eri reitille ja ajat ne omatoimisesti alas?", kysyi vanha isäntä vaivihkaa aamulla, kun oli hetken seurannut ruotsalaiskaksikon pyörien testailua. No ainahan sitä yksityiskuljettaja kelpaa. Reilun kahden tunnin, seitsemän mäen ja 2200 korkeuserometrin (ilman metriäkään ylämäkeä) jälkeen totesin, että nyt on paras lopettaa ennen kuin sattuu mitään. Enkä oikeastaan kehdannut enää vaivata eläkeläistä enempää, kun näin että mielensä teki tennistä pelaamaan. Siispä kiitin kohteliaasti ja kysyin josko hän veisi leukasuojukseni mukanaan kämpille. Itse suuntasin paellalounaalle ja iltapäiväkahveille Mijasin kylään ja sen jälkeen tunnin lojottelu alas Fuengirolaan. Eipä ollut valittamista päivän kulussa tai palvelussa.