testi varmuuskopio

Lähinnä vanhoihin Suomi-filmeihin perustuvan tiedon mukaan maailmaan tulivat värit joskus 50-luvun lopussa. Aluksi vähän haaleampina. Ilmeisesti värillinen Japanin tammikuinen maisema on edelleen kovin harvinainen. Maisema koostuu hitusesta mustaa ja melko suuresta määrästä valkoista. Poikkeuksia esiintyy silloin tällöin pikaisesti taivaalla. Lisäksi tarkkasilmäinen katsoja voi metsän siimeksessä päästä nauttimaan väripilkahduksista myös Samin sauvojen ja hanskojen muodossa.

Viitisen vuottahan siinä vierähti, mutta jotkin asiat palautuvat pikkuhiljaa selkäytimestä muistiin. Kun on puolitoista vuorokautta matkustanut, saanut päänsä sekaisin aikaerosta, syönyt ensimmäiset sashimit, rontannut liikaa painavaa suksibagia pehmeässä hangessa, jättänyt matkatavarat vartiksi ulos peittymään lumeen ja vihdoin päässyt pulahtamaan ensimmäiseen onseniin, alkaa pää ja kroppa pikkuhiljaa uskoa, että nousevan auringon maassa ollaan taas.

Syyslomalla ei tullut paljoa blogia päivitettyä. Vaikka asia olisi helposti pistettävissä laiskuuden piikkiin, oli myös koko Typepadin blogipalvelu käyttökelvoton useamman viikon ajan. Nyt on talvi jo pitkällä, mutta valokuvien selaus sai hetkeksi palaamaan palaneisiin metsiin, dinosauruksiin puissa, ulvoviin yksinäisiin susiin ja auringonpaisteeseen.