Adaptoituminen

Viitisen vuottahan siinä vierähti, mutta jotkin asiat palautuvat pikkuhiljaa selkäytimestä muistiin. Kun on puolitoista vuorokautta matkustanut, saanut päänsä sekaisin aikaerosta, syönyt ensimmäiset sashimit, rontannut liikaa painavaa suksibagia pehmeässä hangessa, jättänyt matkatavarat vartiksi ulos peittymään lumeen ja vihdoin päässyt pulahtamaan ensimmäiseen onseniin, alkaa pää ja kroppa pikkuhiljaa uskoa, että nousevan auringon maassa ollaan taas. DSC_1061


DSC_1066


DSC_1063

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Norjan Turku

Kuva
Yksi kaupunkilomapäivä kesässä on hyvä ja riittävä määrä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Trondheim, jonka ohi on tullut monesti ajettua koskaan siellä paremmin poikkeamatta. Ajatus oli aluksi mennä paikalliseen kylpylään, mutta koska koko päivän satoi, oli sanomattakin selvää, että se oli tupaten täynnä. Heidi on aikanaan saanut yliannostuksen norjalaisia täynnä olevista kylpylöistä, joten vaihdettiin lennosta kohde satamassa sijaitsevaan Havetiin. Kyseessä oli kelluvista saunoista ja ravintolasta koostuva installaatio autenttisessa satamaympäristössä. Autenttinen tarkoittaa tässä tapauksessa, että saunan lauteilta sai ihailla lumihuippuisten vuorten sijasta autonromuvuorta ja graffitteja. Suomea ei ole paljoa reissulla kuulunut, mutta yllättäen saunan kassalla ollut mimmi alkoi puhua meille kotimaista. Selvisi että alunperin turkulainen nuori nainen oli muuttanut Norjaan joitain vuosia sitten ja asunut kaupungissa pariinkin otteeseen. Sanoi pitävänsä kaupunkia kiehtovana, koska se ...
Lue lisää

Perinteet jakoon

Kuva
Kittilän kovin urheiluvälinemyyjä heilahti pistoreissulle paikalle ja jatkettiin siitä, mihin eilen Narvikissa jäätiin. Tosin tällä kertaa mentiin vähän pilvisemmissä ja lämpimimmissä keleissä, mutta se ei varsinaisesti asiaa haitannut. Perinteiset Mörkhåla-kuumotukset, juustovohvelit ja kaikki muutkin Narvikin metkut tuli koettua.
Lue lisää

Nallemäki

Kuva
Laskeskelin, että tämä mäen alla on tullut vietettyä vaunussa yhteensä varmaan yli kuukauden päivät. Joskus myös hieman tylsistyneenä. Eipä vain ole koskaan tullut käytyä huipulla, vaikka kyseessä ei ole mikään Everest, vaan lähinnä tunnin pikku reippailu. Nyt 13 vuoden harkinnan jälkeen sain viimeinkin aikaiseksi hoitaa tämänkin rastin. Tietenkin päiväksi ja ajankohdaksi valikoitui sen sinkkisistä sinkkisin lonkerokeli.
Lue lisää