Puinen Buddha

"Temppelissä kannattaa ehdottomasti käydä. Täällä on 6 metriä korkea puinen Buddha-patsas, joka on korkein Buddha Tokion pohjoispuolella", totesi kahvilan tarjoilija Iwanaissa, kun kyseltiin ehdotuksia välipäivän ohjelmaksi. Sen jälkeen hän jo soitteli pomolleen, josko voisi tulla opastamaan meidät paikanpäälle. Pomoa ei saatu kiinni, joten lähdettiin etsimään omin päin parin korttelin päässä sijaitsevaa temppeliä. Ja äkkiäkös temppeli tulikin jo vastaan. Ainoa ongelma vain oli, että pääovet näyttivät olevan kiinni ja paikka muutenkin kovin hiljainen. Sen sijaan temppelissä kiinni oleva rakennuksen ovista pääsi sisälle ja kun aikansa huhuili, jonkinlaiseksi kirkkoherraksi myöhemmin paljastunut henkilö hiippaili pyjamassaan ihmettelemään tulijoita. Kohta olikin jo vaimo ja kaksi teini-ikäistä tytärtä komennettu talviteloilla olevaa temppeliä lämmittämään ja vieraita opastamaan. Jonkin aikaa ihailtiin alttareita ja koristeita, mutta mitään buddha-patsasta ei näkynyt mailla halmeilla. Ja kun asiaa setvittiin oppaina toimivien tyttärien kanssa, jossain vaiheessa itselläni välähti, että nyt ollaan aivan väärän seurakunnan temppelissä ja yritin jo miettiä miten tästä nolosta tilanteesta pääsisi liukenemaan mahdollisimman nopesta. Pahaksi onneksi saman tajusivat suunnilleen samaan aikaan myös teini-ikäiset tyttäret, jotka kiltisti kysyivät puhelimen kääntäjällä suomeksi, sopisiko meidät neuvoa oikealle paikalle. No tokihan se sopi, kun ajateltiin että saataisiin ehkä suunnistusohjeita kartalla. Sen sijaan tyttö iski tohvelit jalkaan ja lähti sisävaatteilla ulos taapertamaan lumessa puolisen kilometriä toisen temppelin pihaan. Täällä taas koputeltiin eri oville ja lopulta seuraava kirkkoherra pyjamissaan ilmestyi pyörittelemään päätään ja kuuntelemaan tytön tarinaa Suomesta tulleista vieraista. Ja eikun taas sama show päälle, vaimo englantia taitavana esittelemään kiinniolevaa temppeliä. Kohta jo rummuteltiin papin kanssa seremoniarumpuja, ihasteltiin vihdoin Pohjois-Japanin pisintä Buddhaa, piirreltiin kartalle kotipaikkakuntia ja maisteltiin lapsille messun jälkeen tarjottavia karkkeja. Samalla selvisi, että temppelit ovat talviaikaan kiinni ja että vieraita ei ilmeisesti kovin usein käy. Ehkä hyvä niin, jos jokaiselle järjestetään vastaava tunnin kestävä show kesken sunnuntain vieton.