Mökkiviikonloppu

Hytte ja kuru. Siinäpä asiat, joita tuntui vielä tälle keväällä kaipaavan. Ja kun toukokuun ensimmäinen viikonloppu tarjosi siihen mainion mahdollisuuden, niin eipä muuta kuin reppu selkään, junan kyytiin ja kohti Hundalenia. Kurun suhteen ajoitus meni niinkin nappiin, että lasku on tässä vaiheessa vakaa ykköskandidaatti vuoden paskimmaksi laskuksi. Vaikka saman päivän hiihtokiintiö alkoi olla jo täynnä mökille hiihtelyn ja topituksen muodossa, oli pakko käydä vielä Gahpercohkkalla hakemassa hieman lohdutusta ilta-auringon ja puuterilumen muodossa. Kun sunnuntainkin sateet ja lämpeneminen myöhästyivät sopivasti, saatiin vielä paluumatkalla vallattua Sildviktindenin huippu ja tutkailtua toista ränniä. Sen verran tuoreessa muistissa oli kuitenkin vielä edellispäivän valloitus, että tämä seikkailu jätettiin odottamaan seuraavaa kertaa. 

Seuraava viikko alkoikin odotetusti sateiden merkeissä. Neljä päivää jaksoin nököttää vaunussa töitä tehden ja sen jälkeen oli aika aloittaa matka napapiirin pohjoisen puolen rospuuttosta kohti Pirkanmaan kesää.