testi varmuuskopio

Kynttilöitä ja kiikarit. Mitäpä muutakaan voisi keski-ikäinen mies syntymäpäivältään toivoa. No, ehkäpä hieman parempia ilmoja tuleville päiville.

Omaksi henkilökohtaiseksi suosikkimäeksi Narvikin alueella on muodostunut Nonsfjellet. Hieno huippu, hyvin lunta säilövä bowli ja leppoisaa metsälaskua. Koska ensimmäinen listasta jäi kuukausi sitten kokematta, oli hyvä syy lähteä uusintakierrokselle. Samalla tuli testattua myös lasku vastakkaiselle puolelle. Jos ei eteläseinä sentään parempi ollut, niin vähintäänkin kevätlumella yhtä hyvä.

Otsikon biisi on sentään liiottelu, mutta nopeastihan viikonloppu taas livahti mökkitunnelmissa. Ja laskiessa vuonon rantaan sai havaita myös kevään todella alkaneen.

Blåvatnhyttan saunatilannetta on spekuloitu vuosia, kun retkeä tänne on suunniteltu. Osassa kuulopuheista saunassa on jopa käyty, osa taas on sitä mieltä, ettei siellä mitään saunaa ole. Jännitys oli siis menomatkalla käsin kosketeltava. Kun mökin pihaan saavuttiin, ensimmäinen asia oli siis tarkistaa onko tänä viikonloppuna mahdollisuuksia päästä löylyihin. Tunnelmat vaihtuivat ilosta epätoivoon. Saunahan pikkumökin kulmalta todellakin löytyi. Tunnelma kuitenkin latistui, kun sen huomattiin olevan lukossa ja vielä sellaisella lukolla, johon DNT-avain ei käy. Pettymys vaihtui kuitenkin iloon, kun ison mökin naulakosta löytyi oikea avain. Norjalainen autiotupaelämä on yleisestikin varsin luksusta. Aivan toiseen potenssiin mukavuuden taso kuitenkin nousee, kun hiihtopäivän jälkeen pääsee kylpemään ja puhtaana petiin.

Vaunussa on aina mukavaa, kun on kaikki käden ulottuvilla. Tässä hytessä on samaa henkeä, kun mökin nurkalta lähtee suoraan kaksi mielenkiintoista mäkeä eri ilmansuuntiin. Kuinka kätevää, kuin karkkikaupassa olisi. Mäeksi valikoitui tällä kertaa Niingen ja sen verran makoisasta huipusta ja laskusta oli kyse, että siinä oli pakko ottaa vielä samantien uusintakierros.

Hyttereissuissa yhdistyy monia hienoja asioita, kuten hiihtovaellus, mökkeily ja vapaalasku. Päivän freestyle-osio hoidettiin tällä kertaa skinit jalassa.

Mökkeily on kevään hittiharrastus. Perjantaina siis taas reput täyteen ruokaa ja herkkuja ja kokka kohti uutta tuttavuutta: Blåvatnhyttaa. Tälläkin mökillä saa mukavasti sekä mennessä, että tullessa laskua. Ja tällä kertaa hiihtomatka kruunattiin vielä varsin hienolla valolla ja auringon ympärille muodostuneella halolla (toim. huom. runollisuus tarkoituksellista, pahoittelemme).

Heidi otti kiikarit käteen ja katsoi tulevaisuuteen. Siellähän näkyi jo lähes tavaksi muodostunut mökkiviikonloppu.

Sovande Dronning on kuulemma saanut nimensä siitä, että vuori muistuttaa kuulemma Narvikista katsottuna sivuprofiililtaan monarkian naishallitsijaa. Useamman kerran olen sitä pitkään pällistellyt, mutta kivikasalta se edelleen näyttää. Paikallisten juttujen mukaan vuoresta erottaa uskomattomia yksityiskohtia silmäripsistä huuliin. Itse olen taipuvainen uskomaan, että kyseessä on jonkinlainen pitkään jatkunut sisäpiirin vitsi. Yhdessä Wikipedian kuvassa (viimeinen) on hämärästi erotettavissa figuurin piirteitä. Ainoa ongelma on, että vuori ei luonnossa katsottuna näytä yhtään samalta.

Segeltinden. Vuori, joka näyttää Narvikin puolelta tarkasteltuna kuin kahden kilometrin levyinen ja pituinen kokonaan lumenpeittämä seinä olisi kallistettu kohtisuoraan maata vasten. Lähempää tarkasteltuna, aivan niin jyrkkä tai luminen seinä ei ole, mutta mahtavan näköinen mäki siltikin. Ja tällä kertaa monessakin mielessä myös loistava olosuhde lähteä tutustumaan siihen paremmin. Seinä osoittaa lähes suoraan etelään, joten vaikka päivä oli varsin viileä, kauden ensimmäisiin kunnon firnilaskuihin oli hyvät mahdollisuudet. Heidiin jylhä paikka (ja ehkä osasyynä tortillan välissä hieman ylikypsäksi päässyt fetajuusto) tekivät niin suuren vaikutuksen, että nousuladun varteen jäi myös oksennus. Huippuhan kutsui houkuttelevana, mutta kun aurinko alkoi vetäytymään pilveen 200 korkeuserometriä ennen, oli aika tehdä ratkaisuja. Laskeako vähän lyhyempi pätkä kohtuullisessa näkyvyydessä vai koko mäki sinkissä. Kerrankin järki voitti huippukuumeen, ja nautiskeltiin hyvä siivu samettista lunta.

Niin se mökkiviikonloppu vain hurahtaa nopeasti ohi. Takaisintulomatkalla poimittiin vielä hakku polun varresta matkaan ja käytiin piirtämässä pari jälkeä Storfjelletin jäätikölle.

Toinen päivä avautui aurinkoisena ja keski-ikäinen äreys oli jo laantumaan päin. Asiaa helpotti aamupäivän jäätikköseikkailu Sealggačohkkalle, muutamat mukava käännökset ja ennen kaikkea mökin tyhjeneminen. Iltapäiväkaakaot ja -auringot saatiin nautiskella mökin terassilla jo ihan kahdestaan.

Kevään toinen mökkiviikonloppu edessä, kohteena tuttuakin tutumpi Hunddalshytta. Tällä kertaa matkareitiksi valittiin Katteratin junan sijaan urheilullisempi vaihtoehto eli 12 kilometrin hiihto Beisfjordista käsin. Tämä valinta tarjosi junaan verrattuna melko paljon vapauksia lähtöajan suhteen ja se kyllä valitettavasti näkyi. Pakkailujen, ruokaostosten ja pitsatankkauksen jäljiltä matkaan päästiin vasta iltapäivän puolella. Jonkin huipun valloittaminen menomatkan varrelta jäi siis välistä ja tyydyttiin reitin 800 korkeuserometrin nousuun ja sen tarjoamaan laskuun. Ilta-auringon paisteessa tunnelma oli seesteinen. Rauhallisten hiihtotunnelmien jälkeen auringon jo laskettua olikin melkoinen shokki avata mökin ovi ja tajuta sen olevan täynnä porukkaa ja metelin sen mukainen. Kortinpeluu ja muut synnit kuten vitsien kertominen oli mitä parhaassa vauhdissa. Äreä keski-ikäinen pariskunta pyöritteli päätään nuorison huonoista hyttetavoista ja vetäytyi nopeasti illlalisen jälkeen yöpuulle.

Tätä mäkeä on tullut tuijoteltua heti siitä asti, kun Rosan majalle ensimmäistä kertaa 14 vuotta sitten eksyi. Sama tuijottelu on jatkunut tänäkin vuonna ja myös eilen samaiset rännit olivat taustakuvana, kun Muna muuntui hetkeksi korkanneen siteen korjausverstaaksi. Koskaan mäelle ei ole tullut kuitenkaan lähdettyä. Ensimmäisinä vuosina intoa olisi riittänyt, ymmärrystä vähemmän. Jälkikäteen ajateltuna erittäin hyvä, että innokasta laskukaveria ei silloin hommaan löytynyt. Tiedon lisääntyessä taasen mahdolliset olosuhteet eivät ole oikein koskaan osuneet kohdilleen tai vähintäänkin on puuttunut kyyti, jolla pääsisi tien varresta takaisin skinnauksen lähtöpaikalle. Nyt kun Heidillä oli edessä opiskelun täytteinen päivä, oli tämäkin ongelma ratkaistu. Ja kun kerrankin olosuhteet näyttivät sekä turvallisuuden, että siedettävän laskun osalta optimeilta, oli aika hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä. Ja olihan se kokemisen arvoinen mäki. Erikoispalkinto sille blogin lukijalle, joka bongaa...

Tälle mäelle ei näemmä vain tule lähdettyä, ennen kuin lähestyminen menee terassipusikoilla poukkoilemiseksi. Tosin tänä vuonna varsin moni mäki on kuulunut samaan sarjaan. Mutta pienen ahertelun jälkeen palkkio odotti maisemien, ilta-auringon ja kevyiden lumien muodossa.

Noniin, parempaa päin mennään ja tänään nauttiin jo tuoreista puutereista sekä varsin tyydyttävästä näkyvyydestä Tredjetoppenin ja Mörkhålan merkeissä. Kerta vuoteen täytyy tämäkin homma hoitaa ja lähimmät vuodet ovat kyllä tarjonneet olosuhteiltaan melko priimaa hiihtoa. Varmaankin tähän mennessä tämän kauden paras lasku. Lisäjännitystä tarjosi toki korkannut takaside, jonka ruuvasin jotenkuten kiinni sukseen ennen ylöslähtöä. Kestihän tuo alas asti, mutta jokaisella käännöksellä oli pikkaisen takaraivossa, miten hommassa mahtaa käydä.

Jotakin menneen viikon kelistä kertoo se, että kameraan tuli otettua koko viikon aikana yksi kuva. Eli oheinen, jossa Heidi talssii tuttuja Nordalssin portaita ylös. Ulkonakin on kuitenkin käyty ja mäkeä laskettu, mutta ei tämä viikko mitään vapaalaskun juhlaa ole ollut. Huonoimmillaan vesisadetta, parhaimmillaan pilvien välistä kerran päivässä kajastava aurinko. On tehty töitä kirjastossa, käyty laskemassa varsin makoisaa rinneloskaa Narvikissa, muutama mukava siivu Riksussa ja talsittu kymmenen kilometrin tasamaahiihto Vuoddaisriidan juurelle toteamaan, että sinkissä on ja pysyy. Nyt kuitenkin asiat näyttävät tulevaisuuden suhteen valoisammilta. 

Viimeinen kurssirutistus takana ja sitten olisikin aika miettiä tulevaisuutta seuraavan neljän viikon tähtäimellä. Aloittaako Norjan läpiajo uudelleen vai pysyäkö pohjoisessa ja katsella kuinka päivä pitenee huimaa vauhtia. Kun koko maahan iski sadekeli, ei oikein päätöstä pystynyt tekemään, vaan tyydyttiin ottamaan aikalisä ja takomaan muutama päivä töitä ja opiskeluja kasaan urakkatahtia.

Kylmät ja pilvettömät kevätkelit ovat tarjoilleet visuaalista nautintoa päivien lisäksi myös illemmalla.