testi varmuuskopio

  Eväsleipä on mäkieväänä klassikko. Näitä on tullut vedettyä viime vuosina aika monta. Kuitenkin kun syö puoli vuotta putkeen joka päivä samanlaisen leivän, alkaa homma jossain vaiheessa maistua kirjaimellisesti puulta. Kun kaiken lisäksi leipää on Japanissa hankalasti saatavilla, se on yksipuolista ja kallista, on tällä reissulla pyrittykin vähän monipuolistamaan lounastarjontaa.   Riisipohjainen salaatti on hyvä vaihtoehto, varsinkin kun päällä turauttaa kunnon keon paikallista wasabi-majoneesia. Täytteeksi käy esimerkiksi tonnikala: Tai tofu: Tai juusto:   Kun edellisenä päivänä päivälliseksi on perunoita, on seuraavan päivän lounassuosikiksi noussut perunasalaatti pinaatilla, valkosipulilla ja juustokuutoilla. Tähänkin tietenkin kuuluu oleellisena ainesosana majo.    Kaurakeksit syntyvät myös edellisenä iltana suhteellisen vaivattomasti. Näitä vain täytyy tehdä tuplasatsi, koska puolet katoaa yleensä jo iltapalana:   Ja jos illalla ...

Tämän päivän reissu on ollut mielessä noin vuoden verran, kun viime vuonna kiivettiin ensimmäistä kertaa Youtein huipulle ja nähtiin tulivuoren valtava kraateribowli. Silloin ei ollut aikaa laskuun ja homma jäi sen verran kytemään takaraivoon, että pakkohan sinne oli tällä reissulla yrittää. Tämä päivä oli siinä mielessä hyvä reissuun, että oli luvattu aurinkoista koko päiväksi ja kohtuullisen vähäisiä tuulia (mitä ikinä se täällä sitten tarkoittaakaan). Lumesta ei sen sijaan suuria odotuksia ollut. Neljä päivää viime sateesta ja välissä lämmintä ja tuulista. Päätettiin silti lähteä matkaan, joten kello soittamaan viideltä, kamat kasaan ja menoksi.  Täyttä betoniahan se lumi oli puolesta matkasta ylöspäin ja jääraudoille tuli käyttöä melko nopeasti. Toistaalta, melko nopeasti tuota taputteli ylöspäin ja huipulle päästiin ennen puolta päivää. Kraateri oli edelleen vaikuttava ja sen sisällä lumi oli pysynyt vähän parempana. Sopivan rännin valkkaus harjanteelta, kamat laskuasentoon ...

  Pientä ulkoilua parin mäen merkeissä, pyykinpesua ja tankkailua huomiselle. Ei siis kovin tapahtumarikas päivä. Huomenna ehkä taas jotain uutta.

Kaunis päivä. Kevät alkaa olla jo täälläkin ovella. Tuntuu, että aika vain juoksee ohi ja tänään laskeskeltiin, että tämäkin reissu alkaa olla jo puolivälissä. Laskeskeltiin tänään toki muutakin. Keskuksen itäharjanteesta on tullut vakiopaikka sellaisille päiville, jolloin edellisestä sateesta on aikaa. Lumi pysyy siellä parempana varjoisuuden vuoksi ja pätkä näyttää ylhäältäpäin niin tiheältä, että sinne eksyy harvempi hiihtäjä. Tiheän alun jälkeen loppulasku on kuitenkin melko harvaa metsikköä ja tänäänkin sieltä löytyi vielä koskemattomia kohtia. Pari mäkeä aamupäivään ja sitten Annupurin buffettiin tankkaamaan päivän rankinta suoritusta varten. Tänään oli näet edessä taas ruokamatkailua Kutchanissa. Rankinta shoppailussa ei ehkä ole parin tunnin matkustelut myöhässä olevissa busseissa, oikeiden tuotteiden löytäminen japaninkielisistä hyllyopasteista tai kahden täysinäisen putkikassin kantaminen selässä. Kämpillä näet odottaa vielä järjestelyurakka, jossa jokaiseen ruokatarvikkeesee...

    Youtein pohjoispuoli oli ohjelmassa tänään. Haisteltiin hieman eilen, että kyseinen puoli olisi voinut säästyä eiliseltä lämpenemiseltä ja tuuliakaan ei ole pariin päivään juuri ollut. Jo tunnin kiipustamisen jälkeen oli selvää, että oikeassa oltiin. Lumi vaikutti täydelliseltä. Puurajan jälkeen tuli kuitenkin näkyvyysongelmia, kun iso pilvi valtasi huipun ja jämähti paikoilleen. Norjafiiliksissä sitten odoteltiin sopivaa aukkoa parisen tuntia. Alas päästiin kuitenkin viimein laskemaan ihan mukavalla näkyvyydellä, vaikka ei sinitaivasta saatukaan. 

  Lauantai. Uutta lunta, aurinkoa ja ruuhkaa. Välillä tuntui, että puoli Japania ja kaksi kolmasosaa Australiaa oli samaan aikaan vuorella. Porteista painoi ihmisiä samaan tahtiin, kuin Stokkan pääovista hullujen päivien aikaan ja puhtaat lumet nakerrettiin termiittien tehokkuudella. Jotain hyötyä alkaa kuitenkin jo kertyä siitä, että keskuksen ympäristö on tullut melko tutuksi. Iltapäivään asti löytyi hyvää pätkää, kun osasi välttää ilmiselvät laskulinjat ja samalla tuli vähän testailtua uutta linssiäkin. Valitettavasti poutapäivinä alkaa hiihtäminen olemaan kilpajuoksua myös aurinkoa vastaan ja siinä leikissä ei kyllä pärjää. Suojaluntahan se aamuinen puuteri alkoi jo kahdelta olemaan. Huomenna onkin siis parempi jatkaa etsintöjä pohjoisen puoleisilta rinteiltä.

Aika turkasen väsyneet olivat jalat eilisen jäljiltä, mutta silti pistettiin urhoollisesti kello seitsemältä soittamaan. Tarkoitus oli lähteä Annupuriin katsomaan, mitä eiliseltä oli jäljellä ja iloisena yllätyksenä maassa odotti herätessä parikymmentä senttiä kevyistä kevyintä puuteria ja lumivyöryraportin mukaan Annupurissa samaa kamaa olisi puolisen metriä. Aamupalaa värkätessä Tommy tuli kysymään kiinnostaisiko lähteä pienellä porukalla Youteille. Mietittiin ehkä sekuntti ja vastattiin myöntävästi. Hissiltä tänään olisi saanut varmasti tehokkaasti hyvää pätkää, mutta hissihiihtoa pääsee vetämään joka päivä ja retket hyvässä porukassa ja hyvällä lumella isolle tulivuorelle ovat kuitenkin harvinaisempia. Ja hyvä päivähän siitä kehkeytyi. Reilun tonnin verran laskua hyvällä lumella, evästelyä auringonpaisteessa, paripujottelua ja poseerauksia. Paluumatkalla piipahdettiin vielä paikallisessa kauppahallissa ostoksilla.

Seitsemän ja puoli tuhatta verttimetriä kevyttä putikkaa ja kebab. Siinäpä se tiivistettynä. Uskomaton päivä, vaikka tuuli taas sulkikin ylähissit ja -portit iltapäivällä. Harvoin sitä pystyy vetämään koskematonta linjaa keskuksessa suoraan hissiltä heti aamusta aina viimeiseen hissinousuun asti. Ollaan havaittu, että paikalliset eivät huuda jiihaata tai ulvo laskiessaan hyvää puuteria, vaan haukkuvat kuten pienet spanielit. Yritin tänään metsässä vastailla ajokoiratyyliin ilman sen suurempaa vastakaikua.

  Olympialaisissa oli suomalaisten hiihtopäivä, täällä sitten taas taisteltiin taas tuulen ja kiinniolevien hissien kanssa. Hissien ja porttien sulkemiset ovat täällä yleensä kohtuullisen perusteltuja, mutta tämän päivän toiminnasta oli hieman logiikka kateissa. Tuuli oli tyynempi kuin minään muuna päivänä, aurinko paistoi ja näkyvyys oli hyvä ja silti ylähissit pysyivät kiinni. Alahisseiltä onneksi löytyi kohtuu vähällä vaivalla hyvää laskettavaa koko päiväksi. Sen sijaan Annupurin puolella pidettiin portteja kiinni koko aamupäivän, mutta päätettiin avata ne iltapäivällä kun lämpötila lähti nousemaan plussan puolelle.  Eli hoidetussa rinteessä ja hississä ilmeisesti oli liian vaarallista, mutta offarille pääsi silti ihan luvan kanssa. Avattu portti oli vielä laskuun joka vie kapeaan solaan, jossa on jyrkähkö seinä kummallakin puolella. Sieltähän oli sitten jo parin tunnin päästä kaivettu ensimmäistä uhria ylös märän lumen vyöryn jäljiltä. Käsittämätöntä tuuria oli kaveril...

 Tuulee, tuulee aina vaan. Päivä menikin sitten kelvollista ja koskematonta lunta etsiessä. Kelvollista löytyi paljonkin, mutta sen koskemattoman kanssa oli vähän niin ja näin. Onneksi kuitenkin päivän viimeisellä laskulla saatiin sentään pätkä sitäkin. Kämpillä odotti iltapäivällä iloinen yllätys, kun varaobjektiivi, jonka ostin japanilaisesta verkkokaupasta pari päivää sitten, oli saapunut lodgelle. Eipä tuo yhtä valovoimainen ja monikäyttöinen ole kuin rikki mennyt, mutta eipä se juuri mitään maksanutkaan ja eiköhän sillä paremmin kuvaile, kuin ilman objektiivia. Hämmennystä ja huvitusta herätti objektiivilaatikon sisältä löytynyt japaninkielinen kirje ja 500 jeniä rahaa pakattuna muovipussiin. Tommy antoi kirjeeseen tulkkausapua ja selvisi, että siinä pahoiteltiin, että objektiivin myyntipakkaus on rikki, vakuuteltiin että objektiivi on kuitenkin testattu ja toimiva sekä kerrottiin, että raha on korvausta rikkinäisestä myyntipakkauksesta. Piti oikein kaivaa pakkaus uudestaan e...

Tuuli vaan jaksaa tuivertaa ja ylähissit eivät tietenkään pyöri, eikä lumi pakkaa pysymään paikoillaan. Päätettiinkin pyhittää tämä päivä syömiselle. Ensin vedettiin muutama lyhyt metsälaskupätkä Annupurin alametsissä, jossa lumikin oli säilynyt parempana. Sitten siirryttiin japanilais-kiinalais-länsimaalais-tyyppiseen buffettiin (tai pyfeeseen niin kuin paremmissa piireissä sanotaan). Parisen tuntia louhittiin menemään melkoisen maukasta sapuskaa. Sitten vielä pariksi tunniksi pyörimään rinnettä alas lumipallon tavoin. Onnittelut Mustikkatielle.