testi varmuuskopio

Kovia sateitahan tähän päivään oli luvattu, mutta kun aamulla ei näyttänyt niin pahalta, päätettiin lähteä kuitenkin yrittämään. Ja kuten arvata saattaa, rankkasateet alkoivat juuri sillä hetkellä, kun oli saavutettu suunnitellun reitin kaukaisin piste lähtöpaikasta. Melkoiseksi kuravellitaisteluksi meni loppumatka ja sen vuoksi piti palkita itseään ja korjata edellisten päivien virheet vetämällä ruokailut kolmella ruokalajilla sekä lounaalla että päivällisellä.

Hellepäivä ja luonnollisesti jalat aivan rikki eilisestä, mutta koska huomiseksi on luvattu reilusti sadetta päätettiin ottaa loputkin mehut jaloista irti ja hurauttaa pyörillä Puolaan. Tänäänkin oli luvassa ukkoskuuroja ja pari kertaa aamupäivällä ehdin jo luulemaan otsalle lävähtävistä pisaroista, että sade alkoi, kunnes tajusin, että se olen minä joka pisaroi. Koko päivän setti saatiin kuitenkin ilman ukkosta aikaiseksi, vaikka illalla paiskottiinkin viimeiset kilometrit melko vauhdilla ukkosta pakoon. Laatupäivä siis pyöräilyjen osalta ja pääpiirteittäin sen toiseksi tärkeimmän asian, eli syömisen suhteen. Ainoa ongelma on vain, että kaksi kertaa on keittiö pistetty nenän edestä kiinni ennen kuin on ehtinyt tilaamaan jälkiruokia. Ilmeisesti ovat katsoneet, että poika on syönyt jo aikaisemmassa elämässään jälkiruokia vähintäänkin riittävästi. Hämmentävää on myös paikallinen pappa, jonka jo tunnistaa siitä, että tämä istuu joka ilta yksinään ravintolan nurkassa ja tarkkailee muita ih...

Stryninreissu on laajentunut alueiltaan joka vuosi, eikä tänä vuonnakaan lähdetty ihan helpoimman kautta liikkeelle, kun ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tamok. Eipä siinä, mukavaahan sitä on rellua piinata ja laajentaa reviiriä, mutta tässä vaiheessa voi jo sanoa, että homma on lähtenyt pahasti lapasesta. Aamulla herättiin syvällä entisen DDR:n alueella ja kun siitä ajeltiin eteenpäin ja ihailtiin alueen "kaunista" teollisuusnäkymää, päädyttiin lopulta Tsekkeihin. Tuttu paikka ja tuttu mies eli Simo tai uudelta lempinimeltään Otakar Janecky, oli iloisesti majatalon pihalla vastassa. Ja näemmä tapoihin kuuluu, että taas on koko talo tyhjillään ja autiot käytävät enkelifiguureineen luovat paikkaan aavemaista tunnelmaa. Poluilla sentään on enemmän porukkaa, mutta ei paikka kokonaisuudessaan vieläkään varsinaisesti syki elämää. Hyvä kolmen kympin iltalenkki ehdittiin heittämään ja syömään saavillinen pastaa. Huomenna jatketaan ilmeisesti helteen merkeissä.

Kuten eilen uhottiin, sai Stryni jäädä ainakin toistaiseksi taaksepäin. Täysin sateita ei päästy vieläkään karkuun, mutta ne sentään typistyivät lyhyiksi kuuroiksi (tosin hyvin ajoitetulla kuurolla saa näemmä pyörät ja ajajat melkoisen ravan peittoon). Strynistä siirryttiin olympiamaisemiin: Lillehammerin Hafjelliin pyöräilemään. Vaikka olen Lillehammerin ohi ajanut monestikin aikaisemmin, ei silmiini ole osunut kaupungin viereisessä rinteessä olympiasoihdunkantajan muotoon hakattua  metsää, mutta bike parkin poluilta sekin tuli bongattua. Hafjellin keskus on komia ja moderni ja toimi vielä pummikaravaanarointiinkin erinomaisesti: isot parkkialueet ja ilmaiset vessat ja suihkut. Varsinaisia mäen kesäasukkaita näkyi silloin tällöin ruokailemassa poluilla ja polkujen vieressä, mutta antoivat onneksi kohteliaasti tietä.

Juhannusaattona pidettiin sateinen shoppailupäivä Strynissä ja siirryttiin perusleiristä ylävuoristoon, Geirangerin tienhaaraan. Vaunun etuteltta oli edelliseltä yöltä märkä ja pystytettiin se ihan kuivaustarkoituksessa myös tähän leiriin, tarkoituksena pakata koko teltta vielä illan aikana. Eihän tuo tietenkään saanut rauhassa kuivua, vaan melkein heti pystytyksen jälkeen alkoi taas vihmoa vettä. "Nooh, ehtiihän tuon aamullakin purkaa, kuivukoon yön rauhassa." Samainen leppoisa kommentti ei mieltä lämmittänyt kello kaksi yöllä, kun reipas 15 m/s tuuli riepotteli teltan kumoon ja päästiin purkamishommiin sateessa keskellä yötä. Seuraavana aamuna taas läpimärkä teltta pystyyn kuivumaan ja Blåtindenille mäkeen. Mäkitouhut sujuivat kovin vaihtelevassa kelissä nekin, mutta sentään hieman paremmassa lumessa kuin eilen. Takaisin vaunulla oltiin noin 10 minuuttia liian myöhään ja sadekuuro ehti kastella jo kerran päivän aikana kuivuneen teltan taas kokonaan. Koska kyseessä oli kuuro...

Juhlavuosi, sillä näissä maisemissa mennään nyt ymmenennettä kesää putkeen. Aamupalaksi tuoreita mansikoita ja ilmeisesti kesän ensimmäistä aurinkoista päivää ihmettelemään. Tai no, ainakin puoliaurinkoista. Sinitaivasta riitti tasan sen verran, että ehdittiin autolla levittää aurinkovoiteet. SS Norway on se perinteinen traditiomäki ja sinne suunnattiin tänäänkin. Mäkihän on mukava ja lunta riitti alas asti. Ainoa ongelma oli yöllä sataneen lumen laatu, joka asettui jonnekin liisterin ja pohjaanpalaneen mannapuuron välille. Mutta ainakin tuli mäki laskettua ja taisi matkalle osua sentään pari suhteellisen siedettävää käännöstäkin. Iltaohjelmaan kuului juhannussauna ja sitä edeltäneet juhannussuppailut peilityynellä Strunsvatnilla. Vihreä heijastava vesi ja järvestä suoraan nouseva parin sadan metrin kallioseinämä toivat kyllä suppailuun pientä extravivahdetta.

Vielä toinen päivä polkuja Kaupangerissa ja polkemisen päälle nopea geokätkön etsintä. Sen jälkeen Poksi jälleen pakettiin ja kohti uutta määränpäätä. Stryninreissu on lähivuosina ollut hyvin venyvä käsite maantieteellisesti, eikä tänäkään vuonna menty perille ihan suorinta reittiä. Reissun nimi kuitenkin velvoittaa, joten seuraavana kohteena itse Stryn.

Pakomatka ei onnistunut aivan täydellisesti, mutta vähän kuivempaa seutua sentään löytyi melko kokonaisvaltaisten sateiden keskeltä. Ja mukavahan näissä maisemissa ja näillä poluilla on muutenkin pyöriä, varsinkin kun siihen pyöräilyn päälle saa tempaista vielä kesän ensimmäiset uudet perunat voikastikkeella.

Vielä kolmas päivä Åressa ja sitten ölkorv-baarista matkaeväät ja taas sateita pakoon Norjan puolelle. Matkalla ohitettiin läjä villaa matkalla kesälaitumille.

Meteorologisilla syillä perustellen, päätettiin ajella Åressa vielä ainakin yksi päivä. Perinteinen "vähintään yksi burgeri viikossa" -periaate on vähän päässyt tässä reissussa unohtumaan. Ja kun vielä kylillä kävellessä vastaan tuli kyltti, jossa kehuttiin Åren parhaita burgereita, oli pakko lähteä testaamaan asia. Paras Åressa syömäni burgeri se todentotta oli, mutta toki vertailukohtia ei kovin montaa ole. Tärkeintä kuitenkin, että reissu on nyt tämänkin perinteen osalta päässyt kunnolla käyntiin.

Foxille on lähdössä asikaspalaute kypärästä, johon ei mahdu posket sisään.

Pohjoinen jäi taakse ja näemmä piti tulla näinkin pitkälle etelään ja vielä Ruotsin puolelle, että päästiin vähän koleamman ilman ja vesisateen makuun. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että sitä samaa vesisadetta olisi tänään pohjoisessakin ollut ja tämän päivän aktiviiteetit päästiin sentään vielä suorittamaan kuivassa ja lämpimässä ilmassa. Puskaparkissa peseytymiseen saa aina välillä nähdä vaivaa ja käyttää rutkasti mielikuvitusta. Tälläkin reissulla on peseydytty niin meressä, purossa kuin vesikuppisuihkussa vaunun takanakin. Mutta tänään kun tallusteltiin päivän pyöräilyjen päätteeksi hyytävässä vesisateessa sopivaa uimarantaa etsien, olivat fiilikset melko koleat. Kylpylän 40 euron lippusijoitukseen ei silti antanut luonto periksi ja lähimmät uimahallitkin olivat viidenkymmenen kilometrin päässä. Juuri kun henkinen latautuminen järvipulahdusta varten oli tehty, tuli rautatieasemalta vastaan päivän pelastus. Viiden kruunun lämmin suihku oli varmastikin tämän päivän paras...