testi varmuuskopio

Ensimmäinen tonnin skinnailupäivä tälle kaudelle. Ja mikäs siinä on mennessä, kun aurinko paistaa ja pääsiäisen vuoksi ei ainakaan yksin tarvitse mäessä olla. Ylhäällä laskin huippukirjasta saman päivän nimet. Saatiin kunnia olla herra 103 ja neiti 106 (norjalaisryhmä pääsi väliin). Reilun sadan ihmisen lisäksi näkyi kymmeniä koiria ja pieni lauma poroja. Mutta mahtuihan tuonne jälkien sekaan vielä omatkin.

Yö Trondheimin satamassa, Heidi matkaan lentokentältä ja kahden kissan kanssa kohti Oppdalia. Sama suunnitelma taisi olla melko monella muullakin, sen verran kauan kesti löytää vaunupaku-yhdistelmälle parkkipaikka. Pari tuntia ehdittiin kuitenkin rinnettä laskea, eikä parkkipaikan ruuhka näkynyt sinne asti. Näillä nurkilla mennäänkin sitten pääsiäisen yli.

Nyt on Åre kierretty ja nähty uudellen myös talvisimmissa merkeissä. Ihan japanitasolle ei lumimäärä riittänyt tällä kertaa,  mutta grillattu lohisushi oli jo maultaan hyvin lähellä. Veikkanpa, että tänne palataan vielä tälläkin reissulla jossain kohtaa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten kun viimeksi olen ollut Åressa laskemassa oli kyseessä kaikkien pistoreissujen äiti. Kolmen päivän aikana ei silloin aurinkoa näkynyt kertaakaan, sen sijaan tuuli, satoi lunta ja huippuhissitkin taisivat olla suurimmalti osin kiinni. Huipulle kuitenkin silloinkin kiivettiin hernerokkasumussa baari-illan jälkeisenä aamuna kävellen. Skinejä en tuolloin edes omistanut. Baksidanille teki tuolloin mieli, mutta sen verran sentään oli järkeä päässä, ettei lähdetty sumun keskelle seikkailemaan. Tänään olikin sitten aika tehdä paluu rikospaikalle. Meininki oli monessa mielessä eri, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kymmenisen astetta pakkasta, tuulta ei ollut edes huipulla juuri nimeksikään ja maassa 15 cm höyhenenkevyttä puuteria betonin päällä.Baari-illasta ei ole ollut vuosiin tietoakaan ja nyt löytyivät skinitkin repusta. Ajattelin ottaa ylähissiltä huipulle hiihtelun kuntoilun kannalta, vaikka tarjolla olisi ollut seitsemän euron moottorikelkkakyytik...

Vielä kolmas päivä Bydalenissa ja pieni iltapäivälenkki Västerfjelletille. Ilma oli keväisen nätti, mutta lumi taattua skogshornia. Huomenna onkin sitten aika jättää maatila taakse ja jatkaa kohti seuraavaa kohdetta. Sinällään harmi, kun Manekin löysi farmilta itselleen uuden kaverin.

Bydalen on keskus, josta en ollut vielä reilu viikko sitten kuullutkaan. Mutta kun vanha kaveri John kertoi muuttaneensa sinne, kutsui luokseen ja kertoi että talvi on ollut erittäin runsasluminen, ei asiaa tarvinnut kahdesti miettiä. Periltä hieman Åresta etelään löytyikin sympaattinen pikkukeskus, missä kuitenkin laskettavaa näyttäisi olevan vaikka muille jakaa. Lumen laatu ei viime päivien tuulien jäljiltä aivan priimaa ollut, mutta metsässä yllättävän mukavaa lojoteltavaa kuitenkin. Periltä löytyi myös pariskunnan farmi ja aamiaismunatkin olivat varmasti tuoreita, kun ne kävi itse mäkipäivän jälkeen tipusilta hakemassa. s

Jopas se olikin jo aika startata kevätreissulle. Pieni pelko oli, että joutuu yksin starttaamaan, mutta uusi ystäväni Mane lähti onneksi matkaseuraksi. Vähän hiljainenhan tuo on, mutta toisaalta aina hyvällä tuulella.

Tokio-päivän päätteeksi oli aika suunnata lepäämään. Kapselihotellia ei olla ehditty vielä koskaan testaamaan, joten nyt oli sen aika. Vastaanotosta oma nyssäkkä ja avain mukaan ja omalle pukukaapille. Siellä oma vaatekerta kaappiin ja vankilavaatteita muistuttava mekko päälle. Suihkun kautta pitkään halliin, josta etsitään omaa numeroa vastaava kenno. Sen jälkeen yöperhonen voi siirtyä kotelovaiheeseen odottelemaan huomisaamun kuoriutumista ja lentoa kohti Suomea.

Tässä maassa on väkeä ja sen vuoksi myös työvoimaa. Mutta myös työtehtäviä tuntuu löytyvän laidasta laitaan. Tämän kaverin tehtävänä on pitää liikennemerkkiä pystyssä. Melkein voisi olla meikäläisen pesti, jos joskus nykyhommiin kyllästyy.

Teema laumakäyttäytymisen tutkimisesta sai jatkoa suurten laumojen parissa. Ja mikäs sen parempi tutkimuskohde kuin väkiluvultaan maailman suurin kaupunki eli Tokio. Aamulla siis luotijuna itärannikolle ja tutkimuksen pariin. Merkillepantavaa tässä laumassa oli, että vaikka väkeä on paljon (siis aivan poskettoman paljon), kaikki tuntuvat osaavan kulkea ja tunnelma on jopa seesteinen. Kukaan ei puhu kovaan ääneen, kävely on jouhevaa eivätkä edes autot pidä kovaa meteliä. Jos missä tahansa muualla olisi tämä näin paljon ihmisiä näin pienessä tilassa olisi tuloksena joko katastrofi tai juhannusfestarit.  Kun nyt ennätyslukemissa muutenkin liikuttiin, otettiin ensimmäiseksi kohteeksi maailman korkein torni eli Skytree. Tämän jälkeen lounasta, kauppakujia ja toteutuín jopa haaveeni hankkimalla japanilaisen keittiöveitsen. Tähän vielä päälle hieman suitsukkeiden tuoksuttelua temppelin pihalla ja illan päätteeksi tietenkin testikävely maailman kahjoimmassa ja elokuvista tutussa Shibuyan...

Kyseessä on ilmeisesti suosittukin paikallinen herkku. Ainakin tätä on ollut tarjolla parissakin ravintolassa ja lisäksi itsepalvelupisteessä Akakuran pääkadulla. Eli kananmunia, jotka on "kypsennetty" liottamalla niitä onsenin kuumassa vedessä. Käytännössä vesi on tässäkin altaassa noin neljäkymmentäasteista ja munan valkuaisosa on juuri ja juuri hyytyneen oloinen. Kolikko kippoon, löysä muna käteen, päälle kimchiä sekä suolaa ja ei kun nauttimaan.

Aamulla otettiin juna Naganoon ja lähdettiin tutustumaan tarkemmin lumiapinoihin. Näitä veijareita elää enemmänkin Jigokudani Yaen-koenin luonnonpuiston vuorilla, josta ne vaeltavat talvikeleillä alemmas laaksoon. Parin kilometrin pieni patikointi bussipysäkiltä ja perillä odottaa helvetin laaksoksi kutsuttu jyrkkäseinäinen sola, jossa useammassakin paikassa virtaa onsenvesi ja rikkihöyryjä purkautuu maaperästä. Apinat ovat kovia oppimaan uusia taitoja matkimalla toistensa tekemisiä. Tarinan mukaan 1960-luvulla yksi nuori yksilö putosi kuumaan lähteeseen yrittäessään ahneuksissaan kurotella soijapapuja veden pinnalta. Lämmin pulahdus oli apinan mieleen ja tämän jälkeen se alkoi kylpeä säännöllisesti. Muita apinoita kokeili pikkuhiljaa perässä ja kun tarpeeksi moni omaksui tavan, yhtyi siihen lopulta koko lauma. Kuulostaa tutulta käyttäytymismallilta, eikö? Riesaksi apinoiden uusi harrastus kävi luonnonpuiston lähellä oleville kylpylöille, joiden onseneihin apinat alkoivat livahdella. N...

Jos jollakulla on se käsitys, että Japanissa sataa joka yö puoli metriä puuteria, niin tässä vielä kuvan kanssa todiste, että näin ei ole. Sen sijaan sääennuste piti paikkansa ja satoi vaakasuoraan vettä kera kymmenen lämpöasteen ja voimakkaan tuulen. Eipä juuri tee mieli lounasta enempää ulos lähteä ja silläkin matkalla sai väistellä lentäviä esineitä, kuten mainoskylttejä ja liikennemerkkejä. Hiihtovälineetkin saivat tänään aloittaa matkansa kohti Naritaa ja suksimisen sijaan seuraavien päivien aikana on tarkoitus tutustua laumakulttuuriin.